Vinkit mönkijän valintaan

Mönkijä on monipuolinen laite, joka on viime vuosina nostanut päätään myös nuorten mopoikäisten keskuudessa. Mönkijällä 15-vuotias pääseekin kulkemaan kouluun, harrastuksiin, ja kavereiden luokse itsenäisesti ja turvallisesti. Mönkijä ei ole kuitenkaan pelkästään nuorison peli, vaan koko perhe pystyy nauttimaan ja hyötymään siitä. 

Mönkijän avulla hoituu näppärästi erilaiset pihatyöt kuten lehtikasojen siirtäminen, soutuveneen kuljetus ja lumitöiden teko. Mönkijöitä on kuitenkin erilaisia ja mönkijäostoksilla valintaan vaikuttaa muutama seikka, jotka on hyvä ottaa huomioon.

Maastoon vai liikenteeseen?

Mönkijät voidaan jakaa niiden käytön ja tyyppihyväksynnän mukaan kahteen luokkaan: maastomönkijöihin ja traktorimönkijöihin. Nykyään suurin osa myydyistä mönkijöistä on luokiteltu traktorimönkijöiksi niiden monikäyttöisyyden vuoksi. Aiemmin puhuttiin myös erikseen tieliikennemönkijöistä tai valkokilpimönkijöistä, mutta näitä ei myydä enää uutena, koska niissä oli kallis autovero, ne täytyi katsastaa vuosittain ja vakuutusmaksut olivat korkeat. Traktorimönkijöitä ei sen sijaan tarvitse katsastaa ja ovat käyttökustannuksiltaan kokonaisuudessaan huomattavasti edullisempia.

Traktorimönkijät kuuluvat ominaisuuksiensa ja painonsa mukaan vielä eri nopeusluokkiin – 40, 60 tai 80 km/h. Mönkijöitä, joiden suurin rakenteellinen nopeus on 40km/h tai 60 km/h, saa ajaa 15-vuotias T-kortilla, lukuunottamatta T3b-luokan mönkijöitä, jotka puolestaan vaativat AM121- eli mopoautokortin. Nopeusluokka 80 km/h vaatii mönkijältä ABS-jarrut ja kuljettajalta 18 vuoden ikää sekä B- eli henkilöautokortin. Traktorimönkijän nopeusluokkaa voi vaihtaa muutoskatsastuksella. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi nopeusluokan 80 mönkijän voi muuttaa nopeusluokkaan 60 ja näin ollen sitä voi ajaa 15-vuotias. Toisinpäin muutos ei kuitenkaan onnistu, mikäli mönkijässä ei ole ABS-jarruja. Tarkemmin pääset tutustumaan mönkijään vaadittavaan ajokorttiluokitukseen Liikenneturvan artikkelissa.

Traktorimönkijöillä ajaminen moottoritiellä on kielletty, eli mönkijällä liikkuminen tapahtuu pääsääntöisesti taajama-alueella ja maanteillä. 60 km/h nopeusrajoitus varmistaa turvallisen kulkemisen liikenteessä, kun mönkijällä pääsee ajelemaan sujuvasti muun liikenteen seassa olematta kuitenkaan tien tukkona.

Maastomönkijä taas soveltuu vain nimenomaan maastossa liikkumiseen. Tiellä ajaminen on maastomönkijällä kiellettyä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ja maastossa, jossa mönkijällä saa ajaa, tulee olla maanomistajan lupa. Parhaiten maastomönkijät soveltuvat maatiloille, jossa omaa tonttia on paljon tai mökille erilaisiin pihatöihin, kuten lehtien viemiseen tai lumen auraamiseen. Kaikissa mönkijöissä tulee olla liikennevakuutus, riippumatta siitä missä sillä ajetaan.

Mönkijän lisävarusteet

Mönkijöihin on saatavilla nykyään jo vakiovarusteena kattava valikoima varusteita. Esimerkiksi myydyimmissä Can-Am mönkijöissä on vakiovarusteena vinssi ja kahvanlämmittimet, sekä erityisen hidas työvaihde. Yleisimmät lisävarusteet, joita mönkijään hankitaan ovat puskulevy, pohjapanssari maastoajoon, takaboksi eli säilytyslaatikko taakse, sekä toisenlaiset renkaat esimerkiksi vaikeakulkuiseen maastoon. 

Mikäli mönkijää haluaa käyttää tehokkaasti talvellakin, kannattaa hankkia nastarenkaat tai telat, jotka tulevat renkaiden tilalle.Telojen ansiosta liikkuminen jäällä tai syvässä lumessa sujuu vaivatta ja esimerkiksi latujen tekeminen helpottuu huomattavasti. Lisäksi mönkijään saa kätevästi vaikka tehokkaan lumilingon tai peräkärryn. Peräkärryä vetäessä tulee kuitenkin varmistaa suurin sallittu perävaunumassa, jotta yhdistelmällä voi vielä ajaa laillisesti liikenteessä. Suurin sallittu perävaunumassa löytyy mönkijän rekisteröintitodistuksesta.

Ajovarusteet

Kuljettajalta (ja mahdolliselta matkustajalta) vaaditaan lain nimissä pakollisena suojavarusteena kypärä. Kypärää ei kuitenkaan ole pakollista käyttää ns. koppimönkijämalleissa, jotka on varusteltu korilla tai turvakaarella, kuten Can-Am Maverick. Suosittelemme kuitenkin kypärän käyttöä kaikissa mönkijöissä, sillä turvallisuuden lisäksi ne suojaavat myös tuulelta ja melulta.

Kypärä kannattaa käydä aina sovittamassa, sillä koot vaihtelevat merkittävästi eri valmistajien välillä. Kypärän väri myös vaikuttaa liikenteessä näkymiseen, jolloin kannattaa suosia kirkkaita värejä. Lisäksi avomallisessa kypärässä suositellaan käyttämään myös ajolaseja paremman näkyvyyden varmistamiseksi. Kurkkaa täältä vinkit ajolasien linssin valintaan.

Koppimönkijä suojaa paremmin säätilan muutoksilta, ja silloin ajovarusteiksi riittää normaalit ulkovaatteet. Perinteisen mallisessa mönkijässä kannattaa suosia ajovaatetusta, joka suojaa kylmyyttä, tuulta ja kosteutta vastaan. Lisäksi mönkijällä ajoon on saatavilla erilaisia lisäpanssareita, kuten selkäpanssari ja niskatuki sekä tukivyöt, jotka suojaavat kehoa tarpeen tullen onnettomuustilanteessa. Etenkin maastossa liikkuessa suositaan lisäpanssareita.

Kulurakenne

Mönkijän kulurakenne koostuu mönkijän ostohinnan lisäksi liikennevakuutuksesta, mahdollisesta kasko-vakuutuksesta, hankituista lisävarusteista, ajovarusteista, polttoaineesta sekä mahdollisista huolloista.

Liikennevakuutus on pakollinen kaikkiin mönkijöihin, myös rekisteröimättömiin maastomönkijöihin, ja se kattaa kuljettajan ja kyydissä olevan henkilövahingot sekä syyttömän osapuolen henkilö- ja omaisuusvahingot. Osa- tai täyskaskovakuutuksella turvaat myös oman mönkijäsi varkauksien, ilkivallan, eläinkolarin tai törmäystilanteen varalle.

Mönkijät ovat hyvinkin taloudellisia kulkuvälineitä, eivätkä kuluta paljoa polttoainetta. Esimerkiksi Can-Am Maverick Trail -mönkijän keskikulutus on noin 7 litraa / 100 km. Can-Amin mönkijät ovat kaikki ruiskumoottorilla varustettuja, joten ne lähtevät talvella helposti käyntiin pakkasesta huolimatta ja esimerkiksi Maverickiin saa lisävarusteena tarvittaessa sisätila- ja lohkolämmittimen lisämukavuutta tuomaan.

Huolto

Riippuen mönkijän käytöstä, määräaikaishuollon aika määräytyy kilometrien tai ajotuntien mukaan – kumpi vain täyttyy ensin. Yleensä maantiekäytössä tarkkaillaan kilometrimääriä ja työkäytössä ajotunteja. Mikäli kumpikaan ei täyty vuoden kuluessa käyttöönotosta tai edellisestä huollosta, olisi laite silti hyvä huollattaa joka vuosi. Säännöllinen huollattaminen ylläpitää ajoneuvon kuntoa ja näin pystytään ennakoimaan mahdollisia tulevia vikoja/toimenpiteitä.

Määräaikaishuolto ei ole pelkkä moottoriöljyn ja öljynsuodattimen vaihto. Näiden lisäksi tehdään, laitteesta riippuen, erilaisia tarkastuksia, kuten alustan tarkistuksia, sähköihin liittyviä tarkistuksia, iskunvaimentimien ja jarrujen tarkistuksia, jäähdytysjärjestelmän tarkistuksia, ohjausjärjestelmän tarkistuksia ja renkaiden tarkistuksia.

Määräaikaiset huollot ylläpitävät myös mönkijän jälleenmyyntiarvoa. Huoltokirjausten puuttuminen voi vaikeuttaa esimerkiksi erilaisten takuuasioiden hoitamista, tai vaihdettaessa vanhaa mönkijää uuteen, on laitteen kunnon ja hinnoittelun arviointi hankalaa.

Ajoneuvot, joita käytetään kausiluontoisesti kuten moottoripyörät ja vesijetit, kannattaisi huoltaa aina kauden päätteeksi, jolloin huollossa ei ole ruuhkaa ja saat ajoneuvon helposti heti kauden alkaessa käyttöön. Mönkijän ollessa ympärivuotinen ajoneuvo, ei huollon ajankohdalla ole vuodenaikaan nähden merkitystä.